Kävelimme Tallinnan itäpuolella Muugasta Jägalajoelle
Kuljimme viisi ensimmäistä rannikkokävelyämme Viron länsirannikolla. Nyt teimme ensimmäisen reissun pohjoisrannikolle. Marssimme yhdeksän hengen ryhmällä Muugan sataman itäpuolelta kohti itää. Olin ainoa suomalainen, muut olivat virolaisia. Lopetimme kävelyn Jägalajoen lähelle raivatulle alueelle, missä oli aloitettu maankuivaustyöt uutta asuntoaluetta varten. Oli aurinkoinen ja kirpeä syyssää. Lätäköt olivat jäässä ja maa kuurassa.
Rantapenger oli yhdessä vaiheessa täynnä mitä mielikuvituksellisimman näköisiä luonnon muovaamia savipartikkeleita. Pienen satama-altaan pohjassa oli henkilöauto katollaan. Rannikkovartioston alus seurasi meitä kymmenen kilometriä lähdöstä Kaljuotsin niemeen asti, jossa viritimme makkaranuotion. Ylitimme Jägalajoen kapeaa riippusiltaa pitkin. Pian sen jälkeen meitä tultiin hakemaan Tallinnaan. Marssimatka oli 17 km.
Rantapenger oli yhdessä vaiheessa täynnä mitä mielikuvituksellisimman näköisiä luonnon muovaamia savipartikkeleita. Pienen satama-altaan pohjassa oli henkilöauto katollaan. Rannikkovartioston alus seurasi meitä kymmenen kilometriä lähdöstä Kaljuotsin niemeen asti, jossa viritimme makkaranuotion. Ylitimme Jägalajoen kapeaa riippusiltaa pitkin. Pian sen jälkeen meitä tultiin hakemaan Tallinnaan. Marssimatka oli 17 km.
Olin kuvassa Taliksen kanssa. Takana Muugan satama.
Alkumatka oli heinikkoa
Satama-altaan pohjassa oli auto katollaan
Tahkumägi. Maassa oli mielikuvituksellisia savipartikkeleitä.
Vihreiden kivien alue
Rannikkovartiosto seurasi meitä alkumatkan
 |
| Jägalajoki on leveä. Mistä pääsemme yli? |
 |
| Meille neuvottiin silta. Pääsimme Jägalajoen toiselle puolelle. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti