AUTOMATKA BERLIINIIN 28.9-7.10.1990. SAKSOJEN YHDISTYMINEN
(Reittikartta jutun lopussa)
Berliinin muuri murtui 9.11.1989. Saksat yhdistyivät 2-3.10.1990 välisenä yönä klo 00.00.
Lähdin perheen kanssa todistamaan Saksojen yhdistymistä. Seilasimme ensin Siljalla Helsingistä Tukholmaan. Autonamme oli uudenkarhea kahden litran Toyota Camry. Meitä oli matkassa koko perhe, eli vaimo ja minä sekä 13- ja 8-vuotiaat poikamme. Olimme ottaneet töistä viikon loman ja anoneet pojille kouluista vapaata.
Ensimmäinen tauko Tukholmasta lähdettyämme oli perinteisesti kolmen tunnin ajon jälkeen Brahehuset, joka oli Vätternin rannan tuntumassa. Söimme eväitä ja kävimme hyppimässä linnan raunioilla.
Menimme lautoilla Helsingborgista Helsingöriin sekä Rödbystä Puttgardeniin. Saavuimme Länsi-Saksaan ja jäimme yöksi hotelliin Fehmarnin saarelle Burg auf Fehmarn-nimiseen pikkukaupunkiin. Päivän ajo Tukholmasta oli 800 km.
Menimme seuraavana aamuna huvipuisto Hansaparkiin, joka oli keskellä maaseutua. Huvittelimme puiston laitteissa mm. istumalla korkeassa maailmanpyörässä. Pojat kävivät useassa vauhdikkaassa laitteessa, odottelimme heitä vaimon kanssa penkeillä.
Huvien jälkeen vakavoiduimme, kun ajoimme Hampurista etelään Bergen-Belsenin keskitysleirille. Siellä oli mm. Anne Frankin viimeinen leposija. Vanhoja parakkeja ei ollut enää jäljellä, mutta suuria hautakumpuja oli. Eräässä hautakummussa luki: Hier ruhen 1000 tote. April 1945. Tässä lepää 1000 kuollutta. Huhtikuu 1945.
Saavuimme Länsi-Saksasta Itä-Saksaan Helmstedtin rajanylityspaikasta tiistaina 2.10.1990. Tulliaseman läpiajo tuntui ihmeelliseltä, sillä se oli miehittämätön. Magdeburgin lähellä pidimme evästauon, jonka jälkeen jatkoimme Potsdamiin. Siniset bensankatkut tuntuivat nenissä ajaessamme Potsdamin keskustassa moskeijamaisen kirkon ohi Sans Soucin linnaan. Itäautojen kaksitahtimoottorit savusivat. Sans Soucin linna on Fredrik Suuren rakennuttama rokokoopalatsi vuodelta 1747. Se on ulkoa päin niin kaunis, ettemme edes ajatelleet mennä sisälle, vaan kävelimme palatsin pihalla ja upeassa puistossa. Sitten Berliiniin!
Kävimme Potsdamer Platzilla, jonka lähellä oli Checkpoint Charlie. Näimme DDR:n valkoisen eduskuntatalon Palast der Republikin, jonka seinissä kiilsi kupari. Ajoimme Itä-Berliinin pääkadun Unter den Lindenin kokonaan. Kävimme Alexanderplatzilla. Palasimme hotellille ja jätimme auton kadulle parkkiin.
Illansuussa lähdimme kävellen kohti suurta tapahtumaa, jota vietettiin Brandenburgin Portilla. Nautimme kahvit ja limpsat ulkoilmakahvilassa Ku´Dam Eckillä ja välipalan tavaratalo KaDeWe:n yläkerroksen ravintolamaailmassa. Kävelimme Brandenburgin Portille Potsdamer Platzin kautta laajaa muurien välistä avointa hiekkakenttää pitkin. Kuolemankaistaleeelta oli siivottu piikkilankaesteet, miinat ja kaikki muu ylimääräinen. Muurit olivat poissa. Vanhat ratikkakiskot ja kivetyn kadun pinta olivat paljastuneet esiin. Ihmisiä parveili odottavin mielin. Saavuimme Brandenburgin Portin juhla-alueelle illan hämärtyessä.
Kun kello läheni iltakymmentä, alkoi kansa riehaantua. Huuto ja mekastus kasvoi ja pulloja alkoi lennellä katuun. Lasinsiruja oli jaloissa. Tulimme siihen tulokseen, että se juhla ei ollut lapsia varten, joten lähdimme hotellille. Katselimme hotellin TV:stä juhlat loppuun suorana lähetyksenä ja kävimme nukkumaan.
Seuraavana aamuna, keskiviikkona 3.10.1990 kello kuusi lähdin juoksulenkille, muut jäivät nukkumaan. Aurinko paistoi. Hölkkäsin Siegessäulen luo ja siitä suoraa Strasse des 17 Juni-katua pitkin edessä siintävää Brandenburger Toria kohti. Tuuletin reilusti juostessani Portin keskimmäisen holvin läpi ja jatkoin Unter Den Lindeniä pitkin Alexanderplatzille. Hyvältä tuntui. Kylmä sota oli ohi!
Palasin takaisin samaa reittiä. Ohitin Berliner Domin, Palast der Republikin, Oopperan, vanhan pylväikkörakennuksen ja Aeroflotin toimiston. Tuuletin taas hölkätessäni Brandenburgin Portin läpi.
Näin paljon ihmisiä läheisen Valtiopäivätalon pihalla ja suuntasin sinne. Nousin raput rakennuksen ovelle ja painuin sisään. Mustapukuista juhlakansaa oli aula täynnä. Äkkiä joku tarttui takaapäin hihaani. Se oli vartija, joka sanoi, että en kuulu joukkoon ja talutti minut hihasta retuuttaen ulko-ovelle. Valtiopäivätalossa oli alkamassa virallinen Saksojen yhdistymisjuhla. Oli Tag der Deutschen Einheit.
Juoksin hotellille, hölkkäni kesti kaksi tuntia. Perhe oli heräilemässä, kun saavuin. Maksoimme majoituksen ja pakkasimme auton. Nautimme aamiaisen lähikahvilassa. Ajoimme Brandenburgin Portille ja kun mitään ajokieltoa ei näkynyt, ajoin Portin keskimmäisestä holvista läpi. Muut autot seurasivat esimerkkiäni ja tulivat perässä. Nosturin nenässä ollut Trabant oli poltettu ja se roikkui rujona maassa muurielementtien edessä.
Käyskentelimme jonkin aikaa Portin luona ja ajoimme sitten Alexanderplatzin kautta Brunnenstrasselle. Olimme katsoneet kartasta, että siellä oli Itä- ja Länsi-Berliinin raja. Muuri löytyi. Sielläkin muureja oli ollut kaksi ja niiden välissä 30 metrin levyinen, nyt jo nurmettunut kuolemankaistale. Kadun kohdalta muuri oli poistettu, mutta kaistaleen reunoilla talojen välissä muuria vielä oli. Otin auton työkalupakista vasaran ja ison meisselin. Hakkasimme poikien kanssa muurista omat palaset matkamuistoiksi.
Lähdimme ajamaan moottoritietä Berliinistä kohti Hampuria, kyltit ohjasivat Rostockiin. Tien varrella oli heti alkumatkasta Berliinin ulkopuolella tarkastusasema, joka ei enää ollut käytössä. Ylikulkusillassa oli mainos, jonka suomensin: Traktorexpert, partnerinne SNTL:ssä. Vartiotorni oli jokaisessa liittymässä. Saavuimme Wittenburgiin tauolle ja kävimme syömässä. Lähellä oli armeijan varikko ja paljon sotilasajoneuvoja.
Tulimme Mölniin, jossa kuvasin pojat keppostelija Till Eulenspiegelin patsaalla. Pidimme evästauon Küchenseen rantalaiturilla ja ajoimme Razenburgin kautta rikotulle Schlutupin rajanylityspaikalle ja sitten Lübeckiin.
Deutsche Demokratische Republikiä eli DDR:ää ei enää ole. Itä-Saksaa ei enää ole. Länsi-Saksaa ei enää ole. On vain Saksa.
John F. Kennedy sanoi vuonna 1963: Ich bin ein Berliner. (Olen berliiniläinen.)
Ronald Reagan sanoi Gorbatshoville vuonna 1987: Mr. Gorbatshov, tear down that wall. (Herra Gorbatshov, purkakaa tuo muuri.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti