AUTOMATKA KESKI-EUROOPPAAN 14.6-5.7.1997
(Reittikartta jutun lopussa)
Matkalle lähtivät vaimo ja minä sekä nuorempi poikamme ja naapurin poika. Pojat olivat 15-vuotiaita. Autona oli Toyota Carina Wagon 1,6 l. Naapurin pojan vanhemmat allekirjoittivat paperin, jossa ilmoittivat olevansa tietoisia alaikäisen pojan olevan matkassamme ja vastuullamme.
Lähdimme Helsingistä Finnjetillä 14.6.1997 klo 19.30 ja saavuimme Travemündeen seuraavana päivänä klo 17.30. Nopeaa oli meno, laiva kulki 55 km/h.
Lähdimme innoissamme tien päälle heti laivan tultua Saksaan. Ensin hurruuttelimme Lübeckiin jaloittelemaan ja sitten Wismariin kahville. Yöksi kurvasimme Schweriniin Camping Seehofiin, minne pystytimme kaksi telttaa. Aamulla kävelimme Schwerinin linnan ympäri. Olin ihaillut linnan kuvia brosyyreistä.
Lähdimme aamulla ajamaan ja saavuimme Oranienburgiin Sachsenhausenin keskitysleirille. Pojatkin hiljenivät, vaikka muuten pitivät omaa showtaan. Portissa luki Arbeit macht frei. Yhdessä varastorakennuksessa oli kasoittain kenkiä. Jatkoimme matkaa Berliiniin.
Käyskentelimme kaupungilla, mutta emme jääneet yöksi. Ihmettelimme romukasoja kuolemankaistaleella entisten muurien välisellä tyhjällä alueella Brandenburgin Portin luona. Hämmästelimme torninostureiden sekamelskaa Pozdamer Plazilla. Näimme Ku´Dam Eckin, Siegesseulen, Brandenburger Torin, Unten der Lindenin. Menimme yöksi Potsdamin leirintä-alueelle.
Aamulla kävelimme Potsdamissa Sans Soucin linnanpuistossa, mutta taaskaan emme menneet linnan sisälle. Kaunis puisto ja linnan näkeminen ulkoapäin riittivät. Lähdimme Dresdeniin.
Dresden pommitettiin toisen maailmansodan lopulla maan tasalle, mutta se on rakennettu uudestaan. Kävelimme kaupungilla ja ihastelimme keskustaa, joka näytti vanhalta. Oopperatalo oli kaunis. Elbe-joen yli meni usea silta. Painuimme Prahaan.
Majoituimme Prahassa vanhaan kaupunkiin Jan Rippl´n hotelliin kahdeksi yöksi. Saksan Suurlähetystö oli saman aukion laidalla, joten automme sai olla turvallisesti kadulla. Poliisit olivat passissa yötä päivää. Kävelimme useaan kertaan Kaarlen sillan yli. Kävimme kuninkaanlinnan kirkossa ja pihalla. Kävelimme Stare Mestossa, Vaclav-aukiolla ja Prahan kukkuloilla. Ruokailimme kunnon sotamies Svejkin ravintolassa U Kalichassa, jonka pippuripihvi oli jauhelihaa. Kirjoitimme seinäpahveihin nimemme. Nautimme janojuomat Ravintola U Flekussa. Naapurissamme Vantaalla paloi samaan aikaan rivitalo, onneksi ei tullut henkilövahinkoja.
Ajoimme Prahasta Pilseniin, zekiksi Plzen. Kävelimme kaupungilla, ostimme böömiläistä kristallia, mutta emme menneet Pilsner Urquelin panimoon kaupungin ulkopuolelle. Panimon portinpylväinä olivat isot Urquel-olutpullot.
Käännyimme Pilsenistä etelään ja ajoimme Zelena Rudan rajakylästä Saksaan. Ennen rajaa Zekin puolella menimme baariin pitämään kahvitaukoa. Ihmettelimme, miksi viininpunaisella sametilla sisustetun kahvilan baaritiskillä istui hienosti laitettuja naisihmisiä. Olimme tulleet bordelliin. Emme jääneet sinne, vaan lähdimme pikimmiten ulos. Viisitoistavuotiaat pitivät meille autossa tentin, mikä ihmeen paikka se oli ja miksi tien varrella on jatkuvasti yksinäisiä naisia pyrkimässä autoihin?
Saavuimme Passauhun juhannusaattona. Jäimme yöksi leirintäalueelle, söimme juhannusaterian kaupungilla. Näimme jokien risteyksen, jossa Inn-joki yhdistyy Tonavaan.
Matka jatkui Itävallan Welsiin, jossa kävimme torilla ja näimme kauniin julkisen rakennuksen. Jatkoimme matkaa etelään. Vietimme keskipäivän kuumimman ajan Kirchdorfin freibadissa uiden sekä makailemalla auringossa ja varjossa. Olimme Nieder Tauernin vuoristomaisemissa. Asetuimme yöksi Klagenfurtin leirintäalueelle.
Seurasi matka-ajoa Italiaan. Pysähtelimme raststätteillä ja pikkukylissä. Teimme asennon Dobbiacon leirintäalueelle jylhien Dolomiittien juurelle. Reippailimme leirintäalueen lähistöllä vihertävien järvien rantamilla ja asetuimme raukeina yöksi telttoihimme. Pojilla oli vanha kupoliteltta, vaimolla ja minulla huvilateltta.
Matka jatkui aamulla Dolimiittien katveessa. Pidän kovasti Dolomiittien jylhistä massiiveista. Tulevan yön vietimme huonon sään vuoksi vuoristohotellissa lähellä Cortina de´Ampezzoa. Aamulla näimme hotellin ikkunasta uljaan Marmoladan. Olimme mahtavien Dolomiittien maisemissa. Saavuimme Canazeihin ja sitten Mezzolombardoon. Ja edelleen Lago di Comolle.
Kun Comon Dongo-campingin toimistotytöt huomasivat passeistamme, että olimme Suomesta, he antoivat meille leirintäalueen parhaan paikan. Heillä oli niin hyvä kuva suomalaisista! Saimme oman pienen niemen Como-järven rannasta. Söimme iltapizzat Il Timone-nimisessä pizzeriassa.
Pysähdyimme aamulla idyllisessä Menaggiossa, jonka jälkeen ajoimme mielikahvilaamme Luganon Monte Bre-vuorelle. Istuuduimme ulkoilmakahvilan tuttuun reunapöytään, josta oli mahtavat näkymät Lago di Luganolle ja Alpeille. Olimme Sveitsissä.
Laskeuduimme vuoreltamme alas Luganoon, jossa vuokrasimme pojille polkuveneen. Katselimme vaimon kanssa heidän veneilyään rannalta. Ajoimme yöksi leirintäalueelle lähelle Luinoa Lago Maggiorelle. Aamulla köröttelimme Lago Maggioren rantatietä Asconaan ja sieltä vuoriston läpi Domodossolaan.
Ylitimme Alpit Simplon solasta 2006 metrin korkeudella. Laskeuduimme Brigiin, josta ajoimme laakson pohjalla länteen päin Vispiin. Laitoimme teltat pystyyn yötä varten Vispin leirintäalueelle ja ajoimme ylös Täschiin, jossa oli laaja pysäköintialue. Jätimme auton sinne.
Menimme junalla Täschistä Zermattiin, joka on Das Dorf Ohne Autos. Kylä ilman autoja. Zermatt on tyylikäs laskettelukylä Matterhornin juurella. Pääkadulla oli hienoja merkkiliikkeitä. Näimme kauppojen takapihoilla autoja, mutta nähtävästi ne liittyivät kauppojen jakelukuljetuksiin. Oli Zermattiin siis tiekin. Harmiksemme Matterhorn oli pilvessä, emmekä nähneet siitä vilaustakaan. Palasimme junalla takaisin autolle ja ajoimme Vispin leirintäalueen altaalle uimaan.
Ajoimme Geneve-järven pohjoisrantaa seuraten Nyonsiin, josta käännyimme Jura-vuoristoon. Vietimme yön Champagnolen leirintäalueella. Pojat pystyttivät joka kerta kiltisti telttansa, mutta ilmapatjojen pumppaamisissa iski laiskuus. Vaimon kanssa emme kiirehtineet heitä, nukkukoot vaikka kovalla maalla. Jokaiseksi yöksi he kuitenkin pumppasivat patjansa, se oli heidän etunsa. Aamuisin keitin kaasulla kaurapuurot ja kahvit. Kävimme Grottes de Moidons-tippukiviluolissa.
Seuraava päivä oli ajopäivä. Seisautimme Fontainebleaun lähellä, josta löysimme moottoritien varrelta modernin Hotel Formule 1:n. Henkilökuntaa ei ollut lainkaan, ovi saatiin auki luottokortilla. Petivaatteet olivat rullalla omatoimista petaamista varten. Kylppäri oli kokonaan muovia ja siellä oli seinissä automaattiset puhdistussuihkut, joista toaletin pesu tapahtui automaattisesti. Seinät olivat vielä märät, kun tulimme, mutta kaikki toimi hyvin.
Ajoimme Pariisista Rouenin naapurikaupunkiin Mont Saint Aignaniin enon perheen luo kylään. Veimme enolle 75-vuotislahjaksi Pilsenistä ostamamme kristallisen kynttilänjalan. Samaan aikaan alkoi Rouenista Tour de France. Kävelimme Rouenissa normaalit kaupunkikävelyt. Näimme mustan ruttotalon, Katedraalin ja vanhan aurinkokellon sekä Jeanne d´Arcin roviopaikan. Olimme kylässä normaalit kaksi yötä. Kiitimme rouvaa ja tytärtä mainiosta ruokahuollosta ja lähdimme Reimsin kautta Verduniin.
Verdunin keskustassa on ensimmäisen maailmansodan muistomerkki. Reimsin lähellä oli iso hautausmaa, jossa oli satoja valkoisia puuristejä. Saavuimme Luxembourgiin, jossa vähän palloilimme ja otin muutaman kuvan. Sitten oli vuorossa Trier, jossa seisautimme 100-luvulta olevan Porta Nigran luona. Pystytimme Trierin leirintäalueelle telttamme.
Aloimme aamulla seurata Mosel-jokea myötävirtaan ja saavuimme Bernkasteliin, jossa söimme. Haipakka jatkui yöksi Bad Gandersheimin leirintäalueelle. Päivämatka oli lähes 500 km, olimme jo kotitunnelmissa.
Ajoimme seuraavaksi päiväksi Travemündeen, josta lähdimme Finnjetillä kotiin. Teimme ajomatkaa 4200 km. Yövyimme 11 yötä teltoissa, 6 yötä hotelleissa, kaksi yötä sukulaisissa ja kaksi yötä Finnjetissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti