AUTOMATKA USA:SSA 31.3-11.4.1999
(Kartta matkareitistä jutun lopussa)
Lähdimme kevätmatkalle Amerikkaan. Reissuun lähtivät vaimo ja minä sekä molemmat aikamiespoikamme. Tämä oli synttärimatka. Kevät oli niin pitkällä, että pälviä oli jo näkyvissä. Menimme taksilla Helsinki-Vantaan lentoasemalle ja sieltä Finnairin MD-11:llä New Yorkiin. Grönlanti näkyi hyvin ilmasta ja se oli kokonaan lumen peitossa.
New Yorkin JFK:n lentokentällä menimme poliisikuulustelun jälkeen sukkulabussilla autovuokraamojen alueelle. Olimme varanneet Hertziltä keskikokoisen auton, mutta Ford Tauruksen tavaratila oli liian pieni neljän aikuisen matkalaukuille. Vaihdoimme auton isompaan Ford Exploureriin, joka oli citymaasturi.
Lähdimme ajamaan New Jerseyhyn pahimmoilleen iltaruuhkan aikaan. Meno takkuili varsinkin Manhattanin läpiajossa. Ajoimme Manhattanille Brooklyn Bridgeä pitkin ja Manhattanilta pois Lincoln tunnelin läpi. Olimme menossa etsimään hotellia New Jerseystä. Meillä oli varattuna vain lähtöpäivien hotelli.
Löysimme helposti Continental Airlines Arenan, jossa NHL-matsi oli alkamassa puolen tunnin kuluttua klo 19.35. Sen lähimotelli oli täynnä ja seuraavakin. Kolmannessa, vähän kauempana sijaitsevassa Quality Innissä oli tilaa. Vaimo sekä vanhempi poika jäivät hotelliin, pienemmän kanssa ajoimme katsomaan lätkämatsia New Jersey Devils-Anaheim Mighty Ducks.
Ehdimme matsiin ensimmäiselle erätauolle. Matsi päättyi 7-1. Anaheimin Teemu Selänne oli oikeassa laidassaan tosi nopea. Myöskin Antti Aalto pelasi Anaheimissä. Suomalaiset eivät tehneet maaleja. Teemu johti NHL:n pistepörssiä ja oli maalitilastossa toisena. Torkahtelin välillä. Katsomoon jäi kaamea sotku munakennoaineesta tehdyistä tarjottimista, muovisista juoma-astioista ja paperiroskasta. En saanut yhtään kuvaa, sillä kamera temppuili. Matsi päättyi klo 23, mikä oli klo 6 Suomen aikaa aamulla. Palasimme lopen väsyneinä hotelliin.
Lähdimme aamulla reissuun. Ajoimme etelään New Jersey Turnpikeä pitkin. Ohitimme Newarkin lentokentän ja saavuimme pitkän sillan yli Delawaren Doverin kylään ja Malliin ruokaostoksille. Kävimme ihmettelemässä sumuista ja sateista hiekkarantaa Indian Beachillä. Jatkoimme yöksi Ocean Cityyn. Olimme Atlannin rannalla.
Ylitimme leveän Chesapeace Bayn. Tie meni välillä sillalla ja välillä tunnelissa lahden alla. Saavuimme Norfolkiin, josta posotimme yöksi Kill Devil Hillsiin. Olimme Pohjois-Carolinassa. Days Inn Motel tarjosi tavallisten motellihuoneiden lisäksi isoa taloa meren rannalta, joten otimme sen. Kuistilla oli kaksi keinutuolia. Pojille tuli erimielisyyttä TV-ohjelmista, joten toinen meni katsomaan TV:tä yläkertaan ja toinen jäi katsomaan alas. Huomasin kulkiessani kerrosten väliä, että he seurasivat samaa kanavaa.
Aamulla kävimme Wrightin veljesten muistomerkillä. Willbur ja Orville Wright rakensivat Kill Devil Hillsissä maailman ensimmäisen lentokoneen 1900-luvun alussa. Ajoimme rantatietä Nags Headiin, jonka jälkeen käännyimme sisämaahan. Tulimme Alligator Riverin kansallispuistoon ja pitkälle Ablemarle Soundin sillalle. Edentonissa jaloittelimme kylillä ja tankkasimme. Bensa maksoi dollarin gallonalta. Siitä vielä sata mailia ja olimme Petersburgissa etsimässä yöpaikkaa. Huone löytyi Holiday Innistä.
Washington lähestyi ja juhlapäivä lähestyi, mutta siihen oli vielä pari päivää aikaa. Ajoimme luonnonkauniiseen Shenandoahin kansallispuistoon, jossa ajoimme 120 km vuoristoajoa. Maisemat olivat kauniit. Appalachian Trail, Skyline Drive oli kaunis tie korkealla vuorella. Maisemat avautuivat silmänkantamattomiin.
Ajoimme yöksi Manassakseen. Majapaikaksi valikoitui BW Battlefield Inn. Ravintola Roadhouse Logan´s oli tien toisella puolella, mutta kävellen sinne oli mahdoton mennä. Ei ollut suojateitä ja tien reunoilla oli kaiteet. Liikenne oli lisäksi vilkasta. Ajoimme pihveille minuutissa. Ravintolan erikoisuus oli ämpäreissä olevat vapaasti ahmittavat maapähkinät. Hankimme Mallista välipalaa motelliin.
Ajoimme kauniissa kevätsäässä Arlingtonin hautausmaalle. Kirsikkapuut kukkivat. Näimme John F. Kennedyn ja Jacquelinen sekä Robert Kennedyn vaatimattomat hautakivet maata vasten. Arlingtoniin on haudattuna myös Joe Louis. Löysimme kiven, jonka takana luki Lehtonen. Tuntemattoman sotilaan muistomerkki oli iso.
Ajoimme Arlingtonista Washington DC:hen hetkessä. Hakeuduimme ennalta varaamaamme BW Capitol Skyline Hoteliin. Maksoimme Capitol-näkymästä extraa. Lähdimme palloilemaan kylille. Lincoln Memorialin edessä oli Reflecting Pool elokuvasta Forrest Gump. The Mall hallitsi kaupungin keskustaa. Se oli avonainen keskuspuisto Lincoln Memorialin ja Capitol Buildingin välissä. Puiston keskellä oli korkea Washington Monument ja laidalla Valkoinen Talo. Puiston reunalla olivat mm. maksuttomat Air and Space Museum ja National Gallery of Art.
Yöllä halusin herätä ja vilkaista Capitol-rakennuksen valaistua kupolia. View piti nähdä, kun siitä oli maksettu.
Seuraavana päivänä kävimme Capitol-rakennuksen sisällä, jonka saleissa sai kierrellä omin päin. Jeesus-patsas oli rapuilla Pääsiäisen johdosta. Valkoiseen Taloon oli liian pitkä jono, joten se jäi käymättä. Vieraailimme Air and Space Museumissa, jossa on maailman nopein lentokone. Lokakuussa 1967 sotakone X-15 lensi 6,7 machin nopeudella 107 km korkeudella.
Minuun teki kuitenkin suurimman museovaikutuksen taidemuseo National Gallery of Artin yksi ainoa huone ja sen neljä isoa maalausta, yksi kullakin seinällä. Istuin huoneen keskellä jakkaralla ja tuijotin Thomas Colen vuodelta 1842 olevaa neljän maalauksen sarjaa The Voyage of Life. Taulujen nimet ovat Childhood, Youth, Manhood ja Old age. Lapsuus, Nuoruus, Miehuus ja Vanhuus. Ostin niitä esittävät postikortit. Thomas Cole (1801-1848) was American, born British.
Kävelimme vanhaan asemarakennukseen tehtyyn kauppakeskukseen epämääräiselle alueelle. Sain jalkakäytävällä kovan nyrkiniskun leskelle leukaa, mutta en onneksi pudonnut katuun. Perhe käveli vähän matkan päässä takanani. Huusin, että varokaa tuota hullua! Se lyö!
Toisenakin yönä sain itseni heräämään ja vilkaisemaan View´ta. Aamulla minut herätettiin kuoharilasillisella ja lahjaksi ojennetulla lasiautolla. Kerään niitä, se oli kristallinen Nascar. Aamiaisella hotellin henkilökuntakin onnitteli.
Lähdimme juhla-ajelulle 400 km päähän New Yorkiin. Loppumatkalla oli useita siltoja, joissa oli yhden dollarin siltamaksu. Ehdimme parahiksi viisi minuuttia ennen klo 15:tä autovuokraamoon. Palautimme mukavan Fordin, jolla ajoimme 2400 km.
Hertzin Lincoln vei meidät Manhattanille The New Yorker Hoteliin. Olimme varanneet kaksi huonetta kolmeksi yöksi. Hotellin lähellä oli Pääposti, Madison Sqare Garden ja Penn Station. Hotellin laabi oli pramea suurine kristallikruunuineen.
Lähdimme juhlimaan, meillä kaikilla oli ykköset mukana. Vaimo ja pojat olivat hotellin henkilökunnan kanssa neuvoteltuaan valinneet juhlapaikaksi Time´s Squarelta Marriot & Marquise Hotelin The View-ravintolan. Kävelimme sinne. Nautimme alkudrinkit pyörivässä ravintolassa 49. kerroksessa. Kierros kesti tunnin ja 10 minuuttia. Ympäröivien pilvenpiirtäjien kuvat ja nimet oli painettu servietteihin. Ruokailu tapahtui 48 kerroksen ravintolassa. Kuvia otettiin. Täytin 50.
Aamulla lähdin vanhemman pojan kanssa juoksulenkille Central Parkiin. Menimme metrolla ja palasimme hotellille hölkäten jalkakäytäviä pitkin töihinmenijöiden seassa. Puistossa juoksenteli muitakin aamuvirkkuja.
New York on hieno kaupunki, varsinkin Manhattan. Kävimme mm. Sohossa, Little Italyssa, China Townissa, South Streeet Seaportissa, tavaratalo Macyssa. Iltamyöhäisellä vanhempi poika lähti kiertelemään musiikkiklubeja. Vaimo odotti aamuyöhön eikä saanut nukutuksi. Poika palasi hotelliin uusien kavereidensa autossa.
Loma oli loppumassa. Hotellin limusiini vei meidät JFK Internationall Airportille, josta Finski kuljetti kotiin. Atlantin yö oli lyhyt. Kotimaan lumet eivät olleet juurikaan sulaneet matkamme aikana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti