SAARIREISSU KYKLADEILLA 13-26.6.1994
(Reissukartta jutun lopussa)
Lähdimme koko perhe Kreikkaan. Olimme kuulleet saarihyppelyistä Kreikan saaristossa. Kattavat laivareitit, saarten majoitukset ja lämpimät säät houkuttelivat meitä lähtemään. Matkalle lähtivät vaimo ja minä sekä poikamme, jotka olivat 17- ja 12-vuotiaita. Saarimatkaa koskeva reittisuunnitelmamme oli tällainen: Rafina-Andros-Tinos-Mykonos-Naxos-Santorini-Paros-Siros-Pireus. Laivat kulkevat päivittäin Rafinasta Santorinille, josta on edelleen yhteyksiä monille Kreikan saarille ja Pireukseen. Tuumasta toimeen!
Veli vei meidät Helsinki-Vantaan lentoasemalle, josta lensimme SAS:lla Köpenhaminan kautta Ateenaan. Lähtiessä meillä oli päällämme pitkät housut ja pitkähihaiset paidat ja puserot. Ateenassa hönkäisi kuumuus vastaan. Vaihdoimme shortseihin ja t-paitoihin.
Tuttavaperheen mies oli meitä Ateenan lentoasemalla vastassa. Hän vei meidät Porto Raftiin perheen kesäasunnolle. Mies oli kreikkalainen ja hänen vaimonsa suomalainen.
Kävelimme Batsin pienvenesatamassa, uimarannalla ja muuten vaan kylillä. Pistäydyimme rantatavernassa. Lähdimme bussilla 25 km päähän Androksen kaupunkiin, johon tutustuimme kävellen ja istuen tavernassa. Palasimme illalla bussilla takaisin. Androksen kaupunki on saaren pääkaupunki, jossa on iso kirkko ja paljon kapeita katuja.
Seuraavana päivänä matkustimme bussilla Batsista Gavrion satamaan. Laiva vei meidät Tinoksen saarelle, joka oli aika lähellä. Ihmiset, autot ja aasit menivät laivaan peräportista samanaikaisesti, kun sieltä tulivat ulostulijat. Ruuhka oli sen mukainen. Laivamatkojen hinnat olivat noin 50 mk per aikuinen.
Kävelimme kivetyillä kauppakujilla ja näimme Panagia Evangelistrian kirkon, eli Hyvien Uutisten Neitsyt Marian kirkon, jonka portaita pyhiinvaeltajat konttasivat. Kirkon sisällä oli Neitsyt Marian ikoni, joka on Tinoksen saaren Suojeluspyhä ja koko Kreikan suojelija. Kävelimme suolan tuoksuisessa satamassa katsellen kalastusveneitä ja yleistä touhua. Ruokailimme Mikhaliksen Tavernassa. Olimme oppineet ostamaan laivaliput ennakkoon satamatoimistoista. Ostimme siis liput seuraavan päivän laivaan Mykonokselle.
Nautimme välipalaa oman talomme patiolla ja kävimme uimassa naapuritalon uima-altaalla, joka sekin tarjosi majoituspalveluja. Altaalla oli kiva baaritiski. Piti hellettä. Kävellessämme alas Mykonoksen kaupunkiin, ihailimme mäeltämme kaunista kaupunkia, joka oli lahden rannalla. Lahdessa oli uimaranta ja sen vieressä kalastusalusten ja pienveneiden satama. Olimme illallisella tuulimyllyjen alueella Alefkandrassa eli Pikku-Venetsiassa. Kesy pelikaani käveli siisteillä kujilla ihmisten seassa. Emäntämme oli syntyperäinen englantilainen ja ihana ihminen.
Seuraava saaremme oli Naxos, jonne laiva meni Ioksen saaren kautta. Emme jääneet siellä kyydistä, sillä Ios vaikutti liian pieneltä paikalta. Naxoksen satamassa oli taas monta ihmistä tarjoamassa lukaalia. Vaimon intuiition perusteella valitsimme yhden rouvan, joka lähti näyttämään meille kämppää. Hyväksyimme sen, se oli keskustassa kävelykadun varrella.
Vietimme koko päivän Naxoksen keskustan biitsillä, joka oli pitkä. Minäkin uin. Lopetettuamme pulikoimisen kävelimme kannasta pitkin pienelle saarelle, jonka keskellä oli suuri antiikin ajan portti. Koko lämpimän illan istuimme rannan tavernassa. Naxos oli kiva saari. Ostimme liput seuraavan päivän laivaan.
Satamassa oli tavan mukaan monta ihmistä tarjoamassa majoitusta. Heidän joukostaan huomasimme mukavan oloisen miehen, jolla oli Villa Mathios-niminen pieni hotelli Akrotirissä Thirasta muutaman kilometrin päässä. Hän vei meidät autollaan sinne ja ihastuimme oitis paikkaan. Jäämme kahdeksi yöksi, saimme ihastukseltamme sanotuksi. Menimme heti hotellin altaalle. Mies lupasi hommata meille seuraavaksi päiväksi jeepin.
Kävimme samana iltana läheisillä Akrotirin raunioilla, maanjäristys oli vaurioittanut kylää vuosia sitten. Paljon on vielä korjaamatta. Siellä oli museo, jossa oli ikivanhaa minolaisen kulttuurin esineistöä.
Auto tuli aamulla, se oli nelivetoinen maastoauto Suzuki Samurai, johon sopi juuri ja juuri neljä ihmistä ilman matkatavaroita. Takapenkillä ei ollut kattoa. Auton ohjaus puolsi hiekkatiellä.
Ajoimme ensin saaren pääkaupunkiin Thiraan ja sitten Oiaan. Molempien kaupunkien talot olivat puhtaan valkoiset. Kävimme Monastirin vuorella ja Pyrgosissa. Ajoimme uimaan saaren toiselle puolelle Kamarin mustalle rannalle, jossa parturit työskentelivät tukanleikkuissaan.
Hotellimme lähiranta oli mustaa hiekkaa tai oikeammin hienoa laavajauhoa. Rannalla oli kaksi nimeä: Balos Bay ja Red Beach. Uimme siellä. Hotellin omistaja lupasi nuoremmalle pojallemme ilmaisen yöpymisen, jos tämä tulee joskus uudestaan Santorinille.
Santorini on ollut valtava tulivuori. Tulivuoren purkautuessa 1600 eaa sen kraateri on vajonnut meren pohjaan, vain puolikuun muotoinen kraaterin reuna sekä muutama pikkusaari ovat jääneet jäljelle. Kraaterin reunoilla ovat Thiran ja Oian kaupungit sekä Akrotirin rauniot. Onko muinainen Atlantis kraaterin pohjalla?
Satamatoimistosta soitettiin parin kilometrin päähän Hotelli Argoon, josta meille varattiin perhehuone. Kävelimme hotelliin ja saman tien hotellin omaan rantaan uimaan. Ranta oli hyvä, mutta hotelliyöstä tuli levoton. Jossain lähellä biletettiin äänekkäästi ja liikenteen melu rantakadulta oli häiritsevää. Valitimme, mutta meille levitettiin vain käsiä.
Seuraavana päivänä kävimme huvin vuoksi bussilla saaren toisella puolella Marpissassa, joka on pieni kylä. Joimme limut Matkahuollon baarissa ja palasimme takaisin. Uimme Parakian uimarannalla ja kävelimme kujilla, joilla myytiin turistikrääsää. Se Paroksesta.
Kesäkuu ei ole Kreikassa vielä turistisesonkia, siksi majoitusten tarjoajia oli satamissa laivojen saapuessa.
Kyselimme hyvää juhannusravintolaa ja meille kerrottiin, että ylhäällä vuoren rinteellä on ravintola Liliz. Kävelimme katuja pitkin korkealle yläkaupunkiin ja löysimme ravintolan. Saimme ikkunapöydän. Ilma oli kuin linnun maitoa. Söimme hartaasti kunnon juhannusaterian. Pöydästämme näkyivät kauniisti Siroksen kaupunki ja satama sekä toisen kukkulan kirkko. Ilta pimeni, mutta lämpö säilyi. Hampparoimme yöllä kotiin.
Aamulla kävimme uimassa 7 km päässä Vari beachillä, jossa irto-aasi käyskenteli rannalla. Palasimme talaisin Ermoupoliin ja lähdimme kävelemään kaupungille. Vanhempi poikamme ei enää oikein viihtynyt isän ja äidin seurassa, vaan lähti mieluummin yksin kylille.
Nousimme vaimon ja nuoremman pojan kanssa molemmille kukkuloille katsomaan kirkkoja. Lisäksi kävimme alhaalla kaupungin keskustassa. Vaimo osti minulle viiden tähden Metaxan vilustumisen estämiseksi, sillä tulevana syksynä olen lähdössä ensimmäiselle omatoimiselle vaellukselle Lappiin ystäväni kanssa. Edellisenä syksynä olin oppipoikana Muotkatuntureilla neljän miehen vaelluksella ja nyt on tarkoitus lähteä kaverin kanssa kahteen pekkaan Haltille.
Kysyimme myöhemmin isoltaveljeltä, missäpäin kaupunkia tämä oli käynyt. Kävitkö molemmilla kirkoilla? Kävin. Näitkö mummon kutomassa yhden talon parvekkeella? Näin. Näitkö työmiehet katumontussa kaivamassa viemäriä? Näin. Näitkö enkelipatsaan keskustassa? Näin. Hän oli kävellyt yksikseen saman reitin, kuin me muutkin.
Laivamatkalla nousi aurinko ohittaessamme pikkusaaria. Saavuimme Pireukseen hyvissä ajoin ennen lentomme lähtöä. Menimme taksilla Ateenan keskustaan kuluttamaan aikaa. Olimme puistossa, missä oli muinaisen temppelin pylväikkö. Näimme puistostamme Akropolille.
Menimme taksilla Ateenan lentoasemalle ja lensimme Helsinkiin. Matkustimme laivoissa 700 km. Koko matkan ajan oli mainio sää. Pysyimme terveinä ja rusketuimme. Tulemme toistekin!
Saarten väliä kulkivat myös entiset ruotsinlaivat. Löysin yhden laivan aurinkokannelta kyltin, jossa luki: Pääsy kielletty asiattomilta. Tillträde för obehöriga förbjudet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti