KAUPUNKILOMA NEW YORKISSA JA AUTOMATKA ISLANNISSA 1-11.6.2005
(Ajokartta jutun lopussa)
Icelandairin messutarjous Matkamessuilla 2005 oli niin houkutteleva, että varasimme kuuden päivän matkan Islantiin lisättynä kolmen päivän kaupunkilomalla New Yorkissa. Kun vanhempi poikamme oli kaiken lisäksi opiskelijavaihdossa Reykjavikin Yliopistossa, oli matkalle hyvä syy. Lähdin reissuun vaimon ja nuoremman poikamme kanssa.
Naapurin rouva vei meidät 1.6.2005 Helsinki-Vantaan lentokentälle, josta lensimme Keflavikin kautta New Yorkiin. Majoituimme Howard Johnson Hoteliin lähelle Empire State Buildingiä ja Madison Square Gardenia, josta käsin kävimme kolmen päivän aikana mm. seuraavissa paikoissa: Time`s Squarella, Washington Squarella, Sohossa, Tribecassa, Battery Parkissa, risteilyllä Vapauden Patsaan lähellä, South Street Seaportisssa, Chinatownissa, Marriot Marquisin View-ravintolassa, Hotel Waldorf-Astorian laabissa, Central Parkissa. Näimme mm. Flatiron Buildingin, luhistuneen World Trade Centerin tyhjän tontin, NYSEN, solmuun taivutetun pyssynpiipun YK:n päärakennuksen seinustalla, YK:n pääsalin, Rockefeller Centerin, Deltan mainosmuraalin Hotel New Yorkerin vieressä, pääpostin, Irkku-pubin.
Nautimme aamukahvit Keflavikin keskustan yökahvilassa aamuseitsemältä. Oli pyhä-aamu ja nuorisoa palloili juhlitun yön jälkeen kylillä. Ajoimme Siniselle Laguunille uimaan.
Sininen Laguuni on iso ulkoallas, jonka vesi on johdettu höyryvoimalasta. Se on puhdasta ja lämmintä voimalan vettä, josta on otettu energia pois. Uimme aamu-uinnit ja kävimme laimeassa saunassa. Laguunin pohja oli valettu ja tasainen, syvyys vaihteli matalasta puoleetoista metriin, mikä riitti minulle hyvin. Saattoi siellä olla syvempääkin. Lähdimme altailta reissun päälle. Aloimme kiertää Islantia vastapäivään.
Kävimme heti alkumatkasta haistelemassa kuumia lähteitä, joissa haisi rikki. Kävelimme kuplivien porealtaiden alueella lankkuteitä pitkin. Aluetta ei oltu aidattu, eikä siellä ollut henkilökuntaa. Kaikkialla sai kulkea vapaasti. Ruokailimme Hafiò Blàa-nimisessä ravintolassa. Kummallisia nuo islantilaiset kirjaimet. Vanhempi veli oli niihin jo tottunut. Hän oli ottanut selvää myös kiinnostavista paikoista, joissa oli käynyt tai oli kuullut. Hän opiskeli Reykjavikin Yliopistossa tulivuoritiedettä, vanhoja skandinavisia uskontoja ja Islannin historiaa.
Islannin maisemat olivat puutonta ja karua kivikkoa, jossa oli vihreää sammalikkoa, päätiet olivat hyviä asfalttiteitä. Vuoria oli paljon. Isoveli ajoi aluksi, sittemmin enimmäkseen pikkuveli. Vaimon kanssa istuimme takapenkillä. Ajoimme hevoslauman perässä, sitä paimensi kolme ratsastajaa. Lumihuippuinen tulivuori Hekla tuli näkyviin. Käännyimme putoukselle.
Seljandsfoss oli korkea putous, jonka taakse oli mahdollista mennä. Menin sinne poikien kanssa emmekä kastuneet. Sää oli hieno. Jatkoajelussa saavuimme Islannin eteläisimmälle rannalle Vikiin. Kylä oli puuttomalla, mereen laskevalla rinteellä. Punatorninen, valkoinen kirkko seisoi kummulla yksikseen. Aloimme etsiä yöpaikkaa.
Kyselimme yhdestä lomakylästä mökkiä, mutta emme kelpuuttaneet sitä. Toisesta mökkikylästä otimme mökin. Valmistimme siellä itse sapuskamme. Majoitusten hintataso oli korkeampi, kuin Suomessa.
Toisena päivänä jatkoimme ajelua rantatiellä ja saavuimme Vatnajökullin juurelle. Valtava jäätikkö alkoi läheltä merta. Tien vieressä oli James Bondista tuttu jäälohkarejärvi Jökullsàrlòn. Tie jatkui puuttomalla ja tasaisella rantakaistaleella vuorten ja meren välissä. Nautimme maisemista ja saavuimme rannikkokylä Höfniin. Jonkin matkaa sen jälkeen tulimme Berufjördur-vuonolle, jonka pohjukasta tie kääntyi sisämaahan.
Löysimme yöpaikaksemme Foss Hotellin, joka oli kyläkoulu. Se toimi koulujen kesälomien aikana hotellina. Vastaanoton mies kysyi, näimmekö tullessamme metsän? Vastasimme, että näimme. Mies kertoi, että se on Islannin suurin metsä, kooltaan 2 km x 10 km. Nähdessään passimme hän alkoi hekottaa ja nauroi, että te taidatte tietää metsistä enemmänkin. Metsä oli osittain istutettu. Hotellin ikkunasta näkyi Lagarfljót-järvi.
Seuraavan päivän ajoimme sisämaassa. Maiseman kuvaus: Asfalttitie oli suora ja se meni tasaisella nummella. Maa oli kuivaa, ruskeaa ruohoa, vuoret olivat jyrkkärinteisiä ja niiden huipuilla oli lunta.
Kävimme katsomassa patotyömaata, opaskyltissä luki Kárahnjuka Virkjun. Siellä rakennettiin Euroopan suurinta patoa tulevaa alumiinisulattoa varten.
Otimme pienen oikotien, jonka reunat oli merkattu lumikepein, jotta tie erottuu saman värisestä soratasangosta. Tielle oli lupa ajaa vain nelivetoautoilla. Ylitettyämme joen peruutti poika auton joen yli takaisin ja ajoi merkin jälkeen vauhdilla joen yli niin että vesi pärskyi. Olin kameran kanssa liian lähellä, joten kastuin siinä minäkin. Näimme mäellä kivipaaseja, olivatko ne seitakiviä? Meinasimme ajaa niiden luo, mutta kunnioitus muinaisia henkiä kohtaan heräsi ja kun autosta jäi jäljet, emme jatkaneet pidemmälle. Liikennesääntöjen mukaan maastossa ei saa ajaa, koska jäljet jäävät pitkäksi aikaa näkyviin.
Menimme uiskentelemaan Myvatn Nature Baths-nimiseen kylpylään keskelle maaseutua. Kylpylän 220 asteinen vesi tulee maan alta ensin aidattuun avoaltaaseen ja siitä paksua putkea pitkin 100-asteisena uima-altaaseen. Tuloputken lähellä vesi oli kuumaa, eikä sinne kukaan mennyt muuten kuin kokeilumielessä. Sai itse valita, uiko kuumassa vedessä putken luona vai lämpimässä vedessä vähän kauempana. Kylpylän sauna oli mieto. Myvatnin ja Akureirin puolessa välissä oli karu vesiputous Godafoss. Kävimme katsomassa sitä.
Akureiri on Pohjois-Islannissa Eyjafjördur-vuonon rannalla ja se on Islannin toiseksi suurin kaupunki. Sen ystävyyskaupunkeja ovat mm. Lahti, Västerås, Ålesund, Murmansk ja Denver. Löysimme läheltä Akureyrin keskustaa omakotitalon, jonka omistaja toi meille avaimen, kun soitimme ovessa olevaan puhelinnumeroon. Asuimme talossa yksin, siellä olisi ollut majoitus kolmelle perheelle. Akureirin kaupungissa oli oma tunnelmansa, vuonon takana kohosivat lumiset tunturit. Tuntui, kuin olisimme olleet Lapissa. Kysyimme Subwayssa, missä olisi oikea ruokapaikka ja meille neuvottiin Ravintola Greyfinn. Se oli kahvilan oloinen sisustukseltaan, mutta oikea ruokaravintola, jossa oli mahtavat pippuripihvit.
Matka jatkui maaseudulla ja pienin piipahduksin rannikolla, olimme maan luoteisosassa. Laavan peittämä maa oli suurelta osalta vihertävän sammalen peitossa. Värikkäitä islanninhevosia oli laitumilla. Ajoimme mannerlaattojen saumaan Laugarvatn`iin. Euraasian ja Pohjois-Amerikan mannerlaattojan saumoja oli monessa paikassa laajassa laaksossa. Laatat erkaantuvat vähitellen toisistaan, joten Islanti jakautuu joskus kahtia. Kaikkein selvimpään saumaan oli laskettu öljysora, sauman pohjalla oli kapea kävelytie.
Neljäs yöpaikkamme oli maatilamajoitus. Paikkakunnan nimi oli Stóri-Nupur, jossa muutaman talon lisäksi oli oma kyläkirkko. Maatilan emäntä oli kiinnostunut Suomesta ja kyseli paljon maastamme.
Ajoimme aamulla katsomaan uutta nähtävyyttä. Melko lähellä yöpaikkaamme oli Islannin suurin putous Gullfoss. Putouksen vesi syöksyi alas rotkoon. Vesihöyry kasteli meidät, kun menimme lähelle. Pauhu oli kumeaa. Gullfossin lähellä oli lisää nähtävää eli Strokkur ja Geysir. Strokkurin kuuma vesi ryöpsähti korkeuksiin muutaman minuutin välein. Vesipatsaan korkeudet vaihtelivat matalista korkeisiin. Geysir puolestaan lepää ja hyvä niin. Kun se herää, tapahtuu pian sen jälkeen maanjäristys tai tulivuorenpurkaus. Nyt se lepäsi ja vain höyrysi.
Ajoimme Reykjavikiin, palautimme auton ja ryhdyimme jalkamiehiksi. Löysimme hostelin kahdeksi yöksi. Kävimme Reykjavikin kirkon tornissa ja pääkadun Laugavegurin pizzeriassa. Vierailimme Alvar Aallon suunnittelemassa Pohjola-Talossa ja näimme poikamme opiskelija-asunnon ikkunan. Kaupungin taloissa on käytetty värikkäitä aaltopeltejä kattojen lisäksi seinissä. Reykjavikissä on vain muutama poliisi. Järjestyshäiriöitä ei ole, vaikka nuoriso juhlii yöt pitkät. Vanhempi poika jäi vielä Islantiin, kun me muut lähdimme kotiin.
Lensimme kolmessa tunnissa Helsinkiin. Menimme lentoasemalta suoralla bussilla Rajakylään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti