KREETAN MATKA 10-24.6.1996
(Ajoreitin kartta jutun lopussa)
Tein Kreetan matkan vaimon ja nuoremman poikamme kanssa.
Vanhempi poika vei meidät Helsinki-Vantaan lentoasemalle 10.6.1996 aamu-yhdeksältä. Meillä oli Matkapisteen kahden viikon matka Amoudaraan Pensionat Alexandraan. Lento oli Iraklioniin, josta Amoudara oli 10 km päässä länteen meren rannalla. Lensimme Finnairin Airbus A300:lla, joka on ennen kuulunut Kar-Airille.
Vuokrasimme punaisen Renault Clion viikoksi. Heti alkajaisiksi ajoimme Rethymnoon ja sitten Haniaan, jossa yövyimme. Kysyimme ravintolassa tarjoilijalta, tiesikö tämä vapaita huoneita. Hän sanoi, että hetkinen ja lähti käymään jossain. Pöytämme viereen tuli kohta hänen serkkunsa, joka lähti näyttämään meille huonetta viereisestä rappukäytävähotelli Eleonorasta. Otimme vaatimattoman huoneen. Yö meni muuten hyvin, mutta keskellä yötä sängystämme romahti pohja lattialle.
Elafonisissa kävimme kahlaamassa matalilla ja laajoilla hiekkarannoilla. Kahlasimme lähisaareen. Hellettä piti. Lounaisimmasta osasta ei päässyt saaren etelärannikon rantoja pitkin itään, ei ollut teitä. Vuoristoa sen sijaan oli.
Koukkasimme keskisaarelle ja pienessä Elos-nimisessä vuoristokylässä pidimme paussin, ruokatauko tavernassa. Siitä ajoimme taas alas etelärannikolle ja tulimme Paleohoraan. Uimme meressä ja makailimme aurinkotuoleilla. Löysimme majatalon yöksi. Kylillä palloili kesy pelikaani.
Paleohora oli etelärannikolla, mutta sieltä ei ollut tietä rannikkoa pitkin itään, joten piti taas koukata sisämaahan. Tulimme Kandanokseen, jossa oli komea kirkko.
Ajoimme rannikon tuntumassa Agios Nikolaokseen, joka on iso kaupunki. Löysimme yöpaikan 10 km sen pohjoispuolelta Amoudarasta. Seuraavana päivänä käyskentelimme Eloundan viihtyisässä kylässä. Sen rantakatu oli mukava ja ilta oli lämmin.
Kävimme Aqua Splatsh-vesipuistossa. Ilma viileni ja ihmisiä oli vähänlaisesti. Ajoimme Lasithin laaksoon serpentiinitien päähän. Kävimme Tzermiadon kylässä ja palasimme ilmojen lämmettyä takaisin vesipuistoon, jossa oli kivempi olla auringon paistaessa.
Ajoimme pohjoisrannikkoa länteen ja Iraklionin läpi Rodiaan, jonka tavernasta oli vaikuttava iltamaisema Iraklioniin.
Halusimme nähdä vielä jotain erikoista, joten ajoimme etelärannikolle Matalaan. Kreikkalaisen mytologian mukaan ylijumala Zeus toi Prinsessa Europan Kreetalle ja he rantautuivat Matalan rantaan. Matalan rantakallioissa on useita hippien 1960-luvulla käyttämiä luolia. Niissä on asunut mm. Bob Dylan, Janis Joplin ja Joni Mitchell. Luolat louhittiin ajanlaskumme alussa haudoiksi. Niissä on kivipedit korotettuine kivityynyineen. Kävimme luolissa ja uimme hiekkarannalla.
Palautimme auton vuokraamoon ja asetuimme aloillemme toiseksi lomaviikoksi. Olimme jalkamiehiä. Ajoimme 1400 km.
Olimme seuramatkalla, mutta emme osallistuneet matkatoimiston järjestämiin retkiin. Ostimme omin nokkinemme Amoudaran matkatoimistosta liput Samaria-rotkon retkelle. Saimme ne huomattavasti halvemmalla ja alle 15-vuotiaat pääsivät ilmaiseksi.
Bussi lähti Amoudarasta aamukuudelta ja ajoi Samaria-rotkon pohjoisen sisäänkäynnin luo. Opas oli saksalainen, mutta puhui ryhmällemme englantia. Matkan varrella bussiin nousi matkustajia usealta pysäkiltä. Oli tulossa kuuma Juhannuspäivä. Saimme tarran rintaamme, siinä luki Marketos.
Samarian patikkamme alkoi kymmeneltä. Kävelimme ensin polkua alas mutkitellen kallioisessa ja puita kasvavassa maastossa. Saavuimme rotkon pohjalle, jossa polku luikerteli kivikossa. Pohjalla oli pari pientä kappelia, toiseen pääsi sisälle. Juomavettä sai hanasta. Rotko kapeni, seinämät olivat lähellä ja kivivyöryistä oli varoitustauluja. Saavuimme kapeaan solaan, jonka nimi on Iron Gate eli Rautaportti. Pystysuorien ja korkeiden kallionseinämien väliin jäi vain muutaman metrin levyinen sola. Polkua ei enää ollut, harpoimme rakassa, joka oli kuivuneen joenuoman pohja.
Vähitellen maasto helpottui ja saavuimme hiekkatielle ja Roumelin kylään. Reippailumme kesti viisi tuntia. Menimme heti uimaan kylän rannalle. Oppaamme oli jo alkumatkasta kertonut tapaamispaikan ja -ajan: "Tapaamme Roumelin Kri-Kri-Tavernassa, jossa saatte laivaliput Sfakioniin." Söimme Kri-Kri-Tavernassa ryhmäläisten kerääntyessä sinne. Patikkareissun pituus oli 17 km. Kuljimme koko ajan kolmistamme, muita ryhmäläisiä tai opasta emme tavanneet kävelymme aikana. Laiva lähti klo 17.00 ja saapui Sfakioniin tunnin kuluttua. Bussi oli odottamassa. Saavuimme Amoudaraaan klo 21.30. Retkiä ei järjestetä pahimpien sateiden aikana vyöryvaaran johdosta. Nyt vaaraa ei ollut. Se oli hieno vaelluspäivä, vaikkakin helteisen kuuma. Alhaalla rotkossa ilma ei liikkunut yhtään.
Vietimme jatkolomaa Amoudarassa. Kävimme päivittäin uimassa Hotel Agapi Beachin tai Hotel Lambin uima-altailla. Saimme luvan uimiseen ja auringonottoon, kun lupasimme ostaa syömistä ja juomista allas-baareista. Palloilimme Amouradan kaduilla ja rannoilla.
Pensionaatistamme Alexandrasta saimme aamiaiset. Lounaat eivät kuuluneet hintaan. Olimme päivittäisiä lounasvieraita Taverna Petousisis-nimisessä kivassa paikassa, jonka tarjoilijat tulivat tutuiksi. Vägalis, Jorgos, Mihailis... Erikoisen hyviä olivat rapeat fried zucchinit.
Kreeta on Kreikan suurin ja Välimeren viidenneksi suurin saari Sisilian, Sardinian, Korsikan ja Kyproksen jälkeen. Se on 250 km pitkä ja 50 km leveä. Asukkaita on 600 000. Siellä on kukoistanut vuosina 2600-1400 eaa minolainen kulttuuri. Saari on melkoisen vuoristoinen.
Kahden viikon loma meni nopeasti. Kreeta on niin iso saari, että tekemistä ja katsomista riittää. Vanhempi poikamme oli meitä Helsinki-Vantaan lentokentällä vastassa. Reissu loppui, mutta kesäloma jatkui.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti