TAMPERE SYKSYLLÄ 1967
Lähdin syyslauantaina 1967 Ollin kanssa liftillä Helsingistä Tampereelle. Kaverini oli sama, jonka kanssa olin liftannut kesällä Norjassa. Meillä ei ollut mitään erityistä syytä matkaan, kunhan vain lähdimme viettämään viikonloppua.
Töölöntorin Alkosta olimme onnistuneet ostamaan olutta ennenkin, vaikka olimme alaikäisiä. Ikäraja oli 21 vuotta. Piti olla vain varmakäytöksinen. Hankimme matkaevääksi korin Lapinkultaa, 24 pulloa mahtuivat sopivasti jenkkikassiin.
Menimme aluksi bussilla Haagaan kolmostien alkuun, josta aloimme liftauksen. Melko pian siihen pysähtyi auto, jonka kuski kertoi menevänsä Tampereelle. No sepä hyvä, pääsemme perille yhdellä kyydillä. Mutta oli siinä yksi ongelma. Auton kuljettaja oli nimittäin meidän englannin opettajamme Töölön yhteislyseosta. Mukava rouva, mutta nyt piti olla jutuissa tarkkana.
Olutpullot kilahtivat, kun kassia nostettiin peräkonttiin. Maitopullot ne siellä kolisevat. Matka joutui mukavasti, juttelimme koulu- ym. asioista. Opettaja kysyi, miksi menemme Tampereelle. Vastasimme, että olimme menossa katsomaan koripallon EM-kisoja.
Jäimme kyydistä Tampereen aseman luona ja kiitimme opettajaamme. Mihis nyt, eihän meillä ollut mitään suunnitelmaa. Näimme vinosti vastapäätä asemaa kadun toisella puolella rakennustyömaan, jossa rakennettiin kerrostaloa. Alkoi sataa. Saimme kammettua työmaa-aitaan raon, josta pujahdimme sisään. Löysimme sateelta suojaisen istumapaikan keskeneräisestä liiketilasta työmaan sokkeloista. Oli lauantai-iltapäivä ja työmaa oli hiljainen, kukaan ollut enää töissä.
Istuskelimme laudoista kyhäämällämme penkillä ja joimme Lapinkullat. Söimme eväitämme. Se oli pitkä lounas ja illallinen yhdessä. Vartijoita ei näkynyt, mutta juttelimme silti hiljaa. Joidenkin tuntien kuluttua aloimme miettiä yöpaikkaa, työmaalle emme halunneet jäädä.
Kävelimme linja-autoasemalle, josta lainasimme polkupyörän. Lähdimme polkemaan. Toinen ajoi ja toinen istui tarakalle. Ajoimme linja-autoaseman taakse syrjäiselle ratapihalle, joka oli täynnä tavaravaunuja. Avasimme tyhjän tavaravaunun liukuoven ja asetuimme taloksi. Siinä oli meille oivallinen yöpaikka. Ei ollut meteliä eikä ollut kylmä, vaikka oli syksy. Nukuimme kovalla vuoteellamme hyvin.
Heräsimme varhain aamulla outoihin kolinoihin. Avasimme vaunun oven ja säikähdimme. Vaunuamme oltiin kiinnittämässä muihin junanvaunuihin, liikkeellelähtö olisi hyvinkin pian. Koppasimme kassimme, hyppäsimme alas maahan ja loikimme ratapihalta liukkaasti tiehemme. Otimme pyörämme ja palautimme sen linja-autoasemalle samaan paikkaan, josta olimme sen lainanneet. Kävelimme rautatieasemalle. Kaverini lähetti tyttöystävälleen kortin, johon hän kirjoitti: Terv. Tampereelta, terv. junanvaunusta, terv. rakennustyömaalta, tervapastilli. Hänen rouvansa nauraa kortille vieläkin.
Palasimme sunnuntaina junalla Helsinkiin. Opettaja kysyi maanantaina, miten koripallo-otteluissa oli käynyt. Olimme lukeneet aamun Hesarista tulokset, joten osasimme vastata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti