KOUVOLA TALVELLA 1969
Lähdin kevättalvella 1969 lumien aikaan Ollin kanssa katsomaan koulukaveriamme Oskaria Joensuun lähelle Ylämyllyn varuskuntaan, jossa hän oli suorittamassa varusmiespalvelustaan. Ajoitimme matkan kouluviikkojen keskelle lauantaista sunnuntaihin.
Liftaus Helsingistä Kouvolaan kävi sutjakkaasti useamman auton kyydissä, mutta lyhyinä pätkinä. Saavuttuamme Kouvolaan illansuussa menimme rautatieaseman odotushalliin lämmittelemään, sillä ulkona oli kylmä.
Paikalliset kovikset huomasivat meidät muukalaiset ja tulivat haastamaan riitaa. Kaverini oli heidän mielestään liian ärsyttävä, kun hän vastaili näiden huudoille samalla mitalla. Kovikset suuttuivat niin kovasti, että uhkasivat antaa meille turpiin. He menivät väijymään jokaiselle ulko-ovelle, ettemme pääse ulos. Sisällä asemahallissa he eivät voineet meitä rökittää muiden ihmisten nähden. Meidät oli piiritetty. VR:n henkilökuntaa ei näkynyt missään.
Odottelimme rauhassa aseman lämmössä ja vasta pimeän tultua onnistuimme livahtaa ulos. Aikaa kului kuitenkin niin paljon, että emme ehtisi enää Ylämyllylle ja takaisin sinä viikonloppuna, joten lähdimme takaisin Helsinkiin.
Kävelimme Korialle, jossa söimme eväitä avonaisella maitolaiturilla tien varressa ja palelimme. Näimme pellolla heinäladon. Vaikka jalanjälkemme jäivät hankeen, päätimme silti mennä latoon yöksi. Lato oli täynnä kuivaa heinää.
Puskimme tunnelia ja konttasimme peräkkäin heinien sekaan ladon keskelle, jossa oli pilkkopimeää. Nukahdin heti, mutta kaverini ei meinannut saada unta kuunnellessaan hiirien rapinaa joka puolelta ympäriltämme.
Kömmimme aamulla tielle ja liftasimme takaisin Helsinkiin. Ystävämme oli odotellut meitä Ylämyllyn sotkussa koko pitkän illan ja ihmetellyt, missä me oikein viivyimme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti