JYVÄSKYLÄ, LOKAKUU 1968
Liftasin Helsingistä sukulaisten luo Jyväskylään. Pääsin Vääksyyn asti useassa autossa ja siitä Jyväskylään rekan ohjaamossa. Rekka otti minut kyytiin loivassa ylämäessä hiljentäen nopeutensa kävelyvauhdiksi. Juoksin rekan kiinni, hyppäsin astinlaudalle ja avasin ohjaamon oven. Kuski sanoi, ettei uskaltanut pysäyttää pakkasen liukastamalla asfaltilla, muuten auto olisi jäänyt mäkeen sutimaan. Lastina oli perävaunu täynnä tyhjiä lasipulloja.
Olin sukuloimassa Jyväskylässä yhden yön. Lähdin kotimatkalle Päijänteen itäpuolta. Pääsin helposti Viisarinmäkeen Vaajakosken eteläpuolelle, mutta sitten tökkäsi. Lifti ei sujunut ollenkaan. Niinpä lähdin lämpimikseni kävelemään tien laitaa liftaten samalla. Kävelin ja kävelin, onneksi oli aurinkoinen ja kuulas syyspäivä. Istuuduin tien pientareelle syömään eväitä ja ihmettelemään hiljaista liikennettä. Sitten jatkoin.
Kävelin ja kävelin. Liftasin ja liftasin. Tuloksetta. Ilta sai. Kilometrejä kertyi. Saavuin Joutsan pohjoispuolelle lentokoneiden varalaskupaikalle ja kuljin sen toiseen päähän. Jo pimeni. Näin pellolla heinäladon. Kömmin heinien sekaan nukkumaan ja kuuntelemaan hiirien rapinaa. Kävelin 40 km.
Menin aamulla Joutsan Matkahuoltoon ja ostin linja-autolipun Helsinkiin. Lippu ei olisi maksanut Jyväskylästä paljoakaan enemmän. Kotona äiti ihmetteli, miksi mustan villapuseroni selkämys oli heiniä täynnä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti