LIFTAUS WIENISTÄ AMSTERDAMIIN HEINÄKUKUUSSA 1969
LYHYT ALUSTUS
Suoritettuamme luokkakaverini Jukan kanssa kirjanpidon ehdot Sturenkadun Kauppaopistossa, lähdimme hänen Austin Minillään reissuun torstaina 15.7.1969. Hänen oli määrä hakea tyttöystävänsä au-pairin hommista Sveitsin Kreuzlingenistä Suomeen. Lähdin menomatkalle hänen kyytiinsä.
KREUZLINGEN
Seilasimme SS Vikingillä Naantalista Kapellskäriin päivälautalla. Laiva lastattiin niin täyteen autoja, että viimeisenä tulleen linja-auton perä jäi partaan yli tyhjän päälle.
Ajoimme Ruotsin läpi ensin Tanskaan ja sitten Saksaan. Emme juurikaan pysähdelleet, paitsi lautoissa Helsingborgista Helsingöriin ja Rødbystä Puttgardeniin. Lyypekissä kävimme uimassa. Saksan läpi ajoimme lähes yhtä soittoa, ensin Hampuri-Hannover-Frankfurt-Stuttgart. Sitten unet rankkasateessa klo 02.30-06.00 moottoritien levähdyspaikalla autossa. Edelleen Tübingen-Hechingen-Rotweil-Donaueschlingen-Singen-Konstanz-Kreuzlingen klo 12.00. Baana oli hyvää ja leveää. Mini ikäänkuin lensi 90km/h nopeudessa, joka oli sen optimivauhti. Moottorin teho oli sentään 850 ccm.
Saavuimme nopean ajon johdosta Kreuzlingeniin vuorokautta liian aikaisin, joten Jukalla oli hyvää aikaa lähteä viemäänt minua lähes 400 km päähän Salzburgiin.
WIEN
Lähdimme illansuussa matkaan. Ylitimme heti lautalla Bodenseen Konstanzista Meersburgiin. Sieltä ajoimme komeissa maisemissa melkein pysähtymätä Salzburgiin.
Asetuimme yöllä kahden aikaan nukkumaan autoon Salzburgin aseman parkkipaikalle. Toinen asettui poikittain etupenkeille ja toinen takapenkille. Luutamummo herätti meidät aamu-kuudelta koputtamalla luudanvarrella autoon. Ylös pojat!
Hyppäsin Wieniin menevään junaan. Jukka ajoi takaisin Kreuzlingeniin, josta hän lähti tyttökaverinsa kanssa ajamaan Suomeen. Olimme molemmat lukeneet oppikoulussa pitkän saksan ja kauppaopistossa lisäksi liike-elämän saksaa.
Saavuttuani Wieniin ostin asemalta kaupungin kartan, josta aloin etsiä serkkupoikani osoitetta. Paikallinen mies auttoi minua osoitteen etsimisessä ja niin lähdin kävelemään pitkin Wienin katuja. Matka Hegergasselle oli vain puolitoista kilometriä.
Saavuin perille ja aloin odottaa Ollia kerrostalon rappukäytävässä. Tunnin kuluttua hän tulikin. Hän opiskeli Tampereen Teknillisessä Korkeakoulussa ja oli nyt kesätöissä wieniläisessä konepajassa. Samassa asunnossa asui kolme suomalaista opiskelijapoikaa. Tutustuin poikien kanssa wieniläiseen opiskelijaelämään. Kävimme useassa opiskelijaravintolassa.
ENSIMMÄINEN KUUKÄVELY
Lähdin serkkupojan luota aikaisin aamulla 22.7.1969, kun hän lähti töihin. Kävelin Wienin katuja pitkin Salzburgiin menevää tietä kohti. Ollessani vielä keskikaupungilla näin TV-liikkeen edessä ihmisryhmän. Menin näyteikkunan luo katsomaan, mistä oli kysymys. Juuri silloin näkyi TV-ruuduissa kuumaisema ja kuun pinnalla pomppimassa olleet astronautit. He olivat Neil Amstrong ja Buzz Aldrin. Oli meneillään ensimmäinen kuukävely ja minä olin sitä todistamassa. Apollo 11-lennon kuumoduli Eagle oli laskeutunut kuuhun ja minä näin tapahtumat suorana lähetyksenä. Samalla joku koputti olkapäätäni ja kysyi, mihin olin matkalla? Vastasin, että Salzburgin suuntaan. Sehr gut, kom mit, vastasi mies. Kävelimme hänen autoonsa.
JENKKIPOJAN VOLVO
Liftimatkani alkoi siis erittäin hienosti. Pääsin heti Mondsee-nimiseen kylään, jonka vieressä oli Mondsee-järvi. Menin uimaan ja jätin vaatteeni ja reppuni kasaan tyhjälle hiekkarannalle. Vahdin omaisuuttani uidessani. Yksin matkustettaessa on omat hankaluutensa, kun kukaan ei jää vahtimaan kamoja. Kaverin kanssa olisi helpompaa.
Jossain risteyksessä pyysin janooni turkkilaiselta liftarilta juotavaa. Hän tarjosi brandya, joka alkoi yskittää, mutta sekin auttoi. Mukavat pienet eleet antavat positiivisen kuvan tekijänsä maasta. Matka jatkui kahden Mersu 220 D:n kyydissä. Päälläni oli Jukan antama Mersu-paita.
Ennen Innsbruckia kohdalleni pysähtyi Ruotsin rekisterissä oleva tummanvihreä Volvo 144. Kuski oli amerikkalainen vähän minua vanhempi kaveri, joka kertoi, että oli monien mutkien kautta menossa Ruotsiin palauttamaan vuokraamaansa autoa. Kyyti kelpasi minulle hyvin ja istuuduin takapenkille. Etupenkillä istui tanskalainen liftari, joka oli matkalla Tanskaan.
Ajoimme Sveitsiin ja Luzerniin, jossa kuskimme vuokrasi purjeveneen. Seilasimme pari tuntia Vierwaldstätterseellä, jonka jälkeen kävelimme kylillä. Sitten nokka suuntautui kohti Saksaa.
Olin jenkkipojan kyydissä kolme päivää ja kaksi yötä. Ensimmäisen yön vietimme jonkun pikkukaupungin parkkipaikalla Luzernin jälkeen siten, että kuski nukkui auton etupenkillä ja tanskalainen takapenkillä. Minä nukuin karkean sepelin päällä pienessä keltaisessa harjateltassani. Sidoin teltan narun auton puskuriin siltä varalta, etteivät he karkaa. Toisen yön vietimme Heidelbergin lähellä.
Matkustin Volvossa Ruhrin alueelle Oberhauseniin asti, yli 1200 km. Kiitin kyydistä ja olin onnellinen. Kaverilla oli kotona USA:ssa kaksi autoa: Porsche ja Plymouth.
UTRECHT
Asetuin Oberhausenin isossa risteyksessä jonon viimeiseksi ja aloin liftata. Lähelläni liftasi saksalainen tyttö, jonka kanssa aloin jutella. Juttu kävi keskenämme niin hyvin, että liftasimme pian yhdessä. Pääsimme kyyteihin ja saavuimme Hollannin rajalle. Tulli kysyi passejamme ja tarkasti rahat. Minulla oli 50 Saksan markkaa ja laivalippu Lyypekistä Helsinkiin. Saksan tyttö oli rahaton, joten Hollannin tulli ei päästänyt häntä maahan. Tiemme erosivat ja minä jatkoin matkaa yksin. Olin tullut Hollantiin. Pääsin heti uuteen autoon.
Auto ajoi moottoritietä kunnes tie haarautui kahdeksi moottoritieksi. Auto jatkoi vasemmalle, mutta Amsterdamiin menevä haara erkaantui oikealle. Kuski jätti minut moottoriteiden haaraan pientareeelle ja jatkoi matkaa. Aloin kävellä hämärtyvässä illassa kaukana näkyvää siltaa kohti, jossa oli liittymä, josta voisin jatkaa liftaamistani. Poliisiauto pysähtyi viereeni.
Minun käskettiin kävellä ojan toisella puolella, sillä moottoriteiden pientareilla oli kävely kielletty. Pyysin päästä heidän kyytiinsä, mutta he vastasivat naureskellen, että kyllä he ottaisivat, mutta kun heillä oli kahden hengen Porsche Targa, niin he eivät saa tehdä niin. Siirryin kävelemään ojan taakse nurmikolle.
Kävelin sillan luo, siinä oli Utrechtin liittymä. Kello näytti 21:tä ja alkoi jo pimetä. Liittymän vieressä oli laaja, korkeita nokkosia kasvava tiheä pusikko. Taitaa olla yöpymisen aika, tuumailin. Tallasin nokkosalueen keskelle pienen alan, johon asetin pienen, reilun neliömetrin kokoisen pupu-filtin sängykseni. Se oli ollut minulla vauvasta lähtien. Telttapakkaukseni oli tyynynä ja taivas kattona. Söin sämpylää ja join kaakaojuomaa. Oli lämmin ja poutainen yö, joka sujui hyvin turvallisessa nokkospusikossa. Ei ollut itikoita eivätkä moottoritien äänet häirinneet.
Kun nousin aamulla sijoiltani ja olin venyttelemässä hartioitani, näin kymmenen metrin päässä mustan pojan tekevän samoin. Moikkasimme ja naurahdimme. Olimme nukkuneet samassa nokkospusikossa tietämättä mitään toisistamme. Hän lähti toiseen suuntaan ja minä toiseen.
AMSTERDAM
Pääsin nukkumaliittymästäni yhdellä kyydillä Amsterdamiin. Keski-ikäinen mies ajoi BMW 1600:lla koko matkan 160 km/h. Neuvottelimme jättöpaikastani ja tulimme siihen tulokseen, että Olympiastadionin vieressä oleva leirintä-alue olisi paras paikka. Hän kysyi, olenko koskaan syönyt jugurttia? Vastasin, että en ole koskaan kuullutkaan sellaisesta, johon hän, että kannattaa kokeilla maukasta uutuutta.
Kiitin kyydistä ja pystytin teltan. Ostin Camping-alueen kaupasta pikkupurkin jugurttia ja sitten toisen. Sepä maistui hyvältä, se oli jäykkää mansikkajugurttia. Suomessa jugurttia ei ollut vielä saatavilla.
Kävelin koko päivän pitkin Amsterdamia. Ostin pienen nahkaisen, punomalla sidotun kolikkokukkaron ja metallisen rannekorun, jossa oli turkoosinvärisiä pyöreitä kiviä. Istuessani Dam-aukiolla obeliskin juuressa antoi vieressäni istuva kanadalaispoika minun maistaa pähkinävoita, mistä en aikaisemmin tiennyt mitään. En pitänyt siitä yhtään. Sitten tuli kiire, kun vesisuihkuauto pesi obeliskin alueen. Paikka tyhjeni hetkessä, mutta täyttyi taas pian kymmenistä siinä aikaaviettävista nuorista, joita oli ympäri maailman. Jotkut nukkuivat obeliskin juuressa makuupusseissaan, osa poltti jotain. Huumeet olivat tulleet Amsterdamiin. Sentähden kanssani liftannutta rahatonta saksalaistyttöäkään ei päästetty maahan.
LYYPEKKI
Lähdin Amsterdamista ratikalla. Ajoin päättärille, josta kävelin ulosmenotien varteen. Seisoin tienposkessa tunnin, mutta lifti ei sujunut. Päivän ateriat: 1 olut, 1 kahvi, 2 purukumia, 1 karkki. Palasin Amsterdamin keskustaan ja ostin junalipun Bremeniin.
Löysin Bremenistä helposti autobahn-liittymän, johon kävin liftaamaan. Eipä ollut taaskaan onnea. Pimeän tultua kävin tienvarsipusikkoon taivasalle nukkumaan ja jatkoin aamulla hommia. Yhtä huono tuuri! Varttitunnin seisottuani turhanpanttina laskin rahani ja palasin Bremenin rautatieasemalle ostamaan junalippua Lyypekkiin.
Junamatka Bremenistä Lyypekkiin meni Hampurin kautta, jossa oli junanvaihto. Ajattelin piipahtaa Hampurissa ja katsella vähän kaupunkia ennen Lyypekkiin menoa. Lähestyessään Hampuria juna pysähtyi asemalla, jossa luki HAMBURG-HARBURG. Hyppäsin junasta, sillä luulin, että kyltti tarkoitti Hampuria kahdella kielellä kirjoitettuna. Ei se mikään Hampuri ollut, vaan Harburg-niminen kylä ennen Hampuria. Mitäs Nyt? Ei kun kävelemään!
Kävelin rataa pitkin 14 km Hampuriin pälyillen tuon tuostakin taaksepäin junien pelossa. Rata oli suorin tie, enkä ainakaan eksynyt. Vasta vähän ennen Hampurin asemaa hyppäsin kadulle. Aikani Hampurissa palloiltuani jatkoin matkaa Lyypekkiin, josta löysin leirintäalueen. Kävin suihkussa. Laivani lähtisi vasta ylihuomenna.
Kävelin yön jälkeen koko pitkän päivän Lyypekissä ja tulin taas yöksi leirintäalueelle. Puhuin ensimmäiset suomalaiset sanat sitten Wienin.
KOTIINTULO
Heräsin seuraavana aamuna klo 5.30 ja kokosin telttani. Kävelin leirintäalueelta kolmessa vartissa Lyypekin satamaan, josta ms Finnpartner lähti aamu-yhdeksältä kohti Helsinkiä. Rønne klo 19.00. Tapasin laivassa tutun tytön, Ailan, jonka kanssa juttelin koko päivän. Istuimme laivan ravintolassa, jonka penkeillä nukuimme seuraavan yön. Laivoille myytiin hyttien lisäksi myös kansipaikkoja.
Aamupalaksi oli vettä ja lakua. Slite näkyi klo 11.00. Tyhjä vatsani meni sekaisin pelkän lakritsin syönnistä. Laiva saapui Helsinkiin torstaina 31.7.1969 klo 21.00. Painoin enää 60 kg. Kesälomaa oli vielä kuukausi jäljellä. Pääsin Helsingin Pääpostiin jatkamaan kesätöitä.
YHTEENVETO
Olin Jukan Minissä Helsingistä Salzburgiin 2600 km. Liftasin Wienistä Amsterdamiin 1700 km, josta Johnin kyydissä 1200 km. Junamatkat Salzburg-Wien ja Amsterdam-Lyypekki tekivät 700 km. Lisäksi olivat vielä laivamatkat Helsinki-Lyypekki-Helsinki.
AJAN ILMIÖITÄ
Kävin tansseissa Natsalla, koulubailuissa, diskoissa, Rondossa ja Raksalla. Nousevia levytähtiä iskelmätaivaalla olivat mm. Tapani Kansa ja Kirka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti